Rotumääritelmä

SHIBA

FCI:n ryhmä 5 - Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit
Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry
(Hyväksytty: FCI 14.4.1995, käännös SKL-FKK 4.2.1998). Alkuperämaa: Japani

Käyttötarkoitus

Lintujen ja pieneläinten metsästykseen käytettävä koira.

Historia

Shiba on ollut alkuperäinen japanilainen rotu esihistoriallisista ajoista lähtien. Sana "shiba" viittaa alunperin johonkin pieni-kokoiseen, esim. pikkukoiraan. Shiba on kotoisin Japaninmeren puoleiselta vuoristoalueelta, jossa sitä käytettiin pieneläinten ja lintujen metsästykseen. Tyypissä oli pieniä alueellisia eroavaisuuksia. Kun setterin ja pointterin tyyppisiä koiria tuotettiin Englannista vuosien 1868 - 1912 välisenä aikana, metsästyksestä tuli Japanissa urheilumuoto. Shiboja risteytettiin yleisesti englantilaisten lintukoirien kanssa ja puhdasrotuisesta shibasta tuli ajanjaksona 1912 - 1926 jopa alkuperäisillä alueilla erittäin harvinainen. Noin vuodesta 1928 alkaen metsästäjät ja muu sivistyneistö ottivat tehtäväkseen shiban säilyttämisen puhdasrotuisena ja harvalukuisten, puhtaiden verilinjojen vaaliminen aloitettiin. Rotumääritelmä laadittiin lopulta vuonna 1934. Vuonna 1937 shiba nimettiin kansallisaarteeksi; sen jälkeen rotua on kasvatettu ja jalostettu nykyään tunnetuksi roduksi.

Yleisvaikutelma

Pienikokoinen, tasapainoinen ja hyväluustoinen koira, jolla on hyvin kehittyneet lihakset ja voimakas rakenne. Liikunta on nopeaa, vapaata ja kaunista.

MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 10 : 11.

Luonne / käyttäytyminen

Uskollinen, innokas ja erittäin tarkkaavainen.

Pää

KALLO-OSA: Otsa on leveä. Matala otsauurre.
OTSAPENGER: Havaittava.
POSKET: Hyvin kehittyneet.
KIRSU: Mieluiten musta.
KUONO-OSA: Kohtuullisen paksu ja kapeneva. Kuononselkä on suora.
HUULET: Tiiviit.
HAMPAAT / PURENTA: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
SILMÄT: Suhteellisen pienet, kolmion muotoiset ja väriltään tummanruskeat. Silmien ulkokulmat kääntyvät yläviistoon.
KORVAT: Suhteellisen pienet, kolmion muotoiset, hieman eteenpäin kallistuneet ja tanakasti pystyssä.
KAULA: Paksu, vahva ja tasapainoinen suhteessa päähän ja runkoon.

Runko

SELKÄ: Suora ja vahva.
LANNE: Leveä ja lihaksikas.
RINTAKEHÄ: Syvä, kylkiluut ovat kohtuullisesti kaareutuneet.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi nouseva.
HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan terhakasti rullalla tai sirpinmuotoisesti kaartunut. Ojennettuna hännän kärki ulottuu lähes kintereisiin.

Raajat

ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Edestä katsottuna eturaajat ovat suorat.
LAVAT: Kohtuullisen viistot.
KYYNÄRPÄÄT: Rungonmyötäiset.
KÄPÄLÄT: Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaartuneet. Päkiät ovat lujat ja joustavat. Kynnet ovat kovat ja mieluiten tummat.

Takaraajat

REIDET: Pitkät.
SÄÄRET: Lyhyet, mutta hyvin kehittyneet.
KINTEREET: Paksut ja lujat.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Keveät ja reippaat.

Karvapeite

KARVA: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää. Hännän karvapeite on pitkähköä ja pystyä.
VÄRI: Punainen, musta ruskein merkein, seesami, musta seesami ja punainen seesami.
Seesami-värin määrittely
Seesami: valkoisten ja mustien karvojen tasasuhtainen sekoitus
Musta seesami: enemmän mustia kuin valkoisia karvoja
Punainen seesami: punaisten karvojen muodostama pohjaväri, johon on sekoittunut mustia karvoja joka puolelle ruumista.

Kaikissa yllämainituissa väreissä tulee olla "URAJIRO": Valkeahkoa karvaa kuonon sivuilla ja poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, vatsassa, hännän alapuolella ja raajojen sisäsivuilla.

Koko

SÄKÄKORKEUS: Urokset 40 cm ja nartut 37 cm; sallittu vaihtelu ±1,5 cm.

Virheet

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Arkuus, epäselvä sukupuolileima, ylä- tai alapurenta tai useiden hampaiden puuttuminen.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Muut kuin pystyt korvat ja riippuva tai lyhyt häntä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.