Ainutlaatuinen shiba

Shiba on suloinen, eikö totta? Söpöstä ulkonäöstään ja pienestä koostaan huolimatta shiba ei ole mikään lelu. Se on hyvin eläväinen pieni koira, jolla on joitain ainutlaatuisia ominaisuuksia.

Shiba on luonteeltaan suuri koira. Koostaan huolimatta se uskoo vakaasti olevansa maailman ylivertaisin olento. Siihen on rakennettu yhdistelmä rohkeutta, viehkeää itsetietoisuutta, arvokkuutta, uskollisuutta ja viirusilmäistä suloa. Yhdessä nämä ominaisuudet muodostavat shibasta vastustamattoman!

Pieneksi koiraksi shiballa voi olla uskomattoman päättäväinen pyrkimys nousta lauman johtajaksi. Useimmat shibat löytävät kuitenkin yhteisen sävelen omistajansa kanssa ja hyväksyvät tämän johtajakseen. Ja koska shiba itse on niin erinomainen, on sen mielestä sen omistajan oltava kerta kaikkiaan suurenmoinen! Tällöin pääsee shiban kolmas persoonan osa hyvin esille. Omistajan palvontaan käytetyt viaton viirusilmä-lentokonekorva -ilme ja puolelta toiselle viipottava kippurahäntä on kuitenkin vain osa shiban charmia. Useimmilla shiboilla on lisäksi aivan oma shiba -kielensä, joka saattaa hämmentää ensikertaa shiban tapaavan ihmisen. Shibat ovat kovia juttelemaan ja niiden sanavarasto on laaja.

Normaaliin arkijutteluun sopivat erilaiset jodlaukset ja vonkaisut sekä aivan tietynlainen urina. Tervehdysseremonioissa käytetään useimmiten erikoista murisevaa ääntä joka säännöllisin väliajoin kohoaa korkeaan falsettiin. Tervehdysseremoniaan kuuluu myös ns. shibatanssi - edestakaisin tepsuttelu silmät sirrillään ja korvat taakse painettuna, häntä viipottaen puolelta toiselle. Tehokeinona suussa kuuluu olla jokin esine. Jos esine on esim. ontto pallo, saa falsettimurina mukavasti kaikupohjaa!

Kaikkein hätkähdyttävin shiban äänistä on silti shibakiljunta. Joidenkin shiba-ihmisten mielestä tämäkin on erottamaton osa shiban erikoislaatuisuutta, toisten mielestä se on vain asia, jonka kanssa täytyy elää. Joillain yksilöillä tämä ääni saattaa todella olla niin kimeä, että se saa melkein ikkunalasit helisemään! Shibakiljunnan merkitys ei jää kuulijalleen epäselväksi. Se on erittäin kovaääninen vastalause mille tahansa asialle, josta shiba ei satu pitämään. Hyvä esimerkki asiasta, joka saa shiban kiljumaan on kynsien leikkuu. Ensi kertaa pentunsa kynsiä leikkaamaan ryhtyvä pahaa aavistamaton tuore shiban omistaja voi kokea elämänsä järkytyksen, jollei kukaan ole varoittanut häntä kiljumisesta. Kiljuminen ei tarkoita että koiraan sattuisi millään tavalla, vaan se on puhtaasti protesti! Toki shiba oppii sietämään kynsien leikkuuta siinä missä mikä tahansa muukin koira, alku voi vain olla hieman kovaäänisempi. Myös pennun totuttaminen kaulapantaan ja hihnaan saattaa aiheuttaa sydäntä särkevää parkumista! Ensimmäisten talutusharjoitusten jälkeen keräät varmasti murhaavia silmäyksiä naapureiltasi - kuinka saatat olla niin julma, että kiusaat pikku pentu-parkaa!?

Shibaa kuulee usein verrattavan myös kissaan. Sen käytöksessä onkin monia kissamaisia piirteitä. Suorastaan fanaattinen siisteys, viehkeä liikunta, jalkaa vasten puskeminen ovat niistä ehkä näkyvimmät. Moni kissanomistaja tunnistaa myös itsenäisyyden, ruoan kanssa nirsoilun ja taidon löytää aina pehmein ja lämpimin paikka minne kiertyä päiväunille… Shiba on usein myös yhden perheen koira ja uskollinen laumalleen. Aikuisena uuteen perheeseen muuttava shiba saattaa hyvinkin pitkään pitää tiettyä välimatkaa uuteen perheeseensä. Uusi perhe saavuttaa shiban varauksettoman luottamuksen vain kärsivällisyydellä.